Haulikkokoulu / Rannikko
Olen intohimoinen metsästyksen harrastaja ja ennen kaikkea lähellä sydäntäni ovat metsästyskoirat. Muistan edelleen ensimmäisen riistatilanteeni 15-vuotiaana sorsan aloituksessa. Kaksi sinisorsaa lensi aivan pahki ylitseni ja ammuin pumppuhaulikon tyhjäksi. Sorsat jatkoivat terveinä lentoaan ja minua tietenkin jäi harmittamaan.
Meni kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin vasta taloon saapunut lyhytkarvainen saksanseisojan pentu sai minut lupaamaan parantavani ammuntataitoa. Eihän hyvästä koirasta ja siihen käytetystä ajasta olisi iloa, jos huonon ampumataidon takia en saisi riistaa pudotettua sille.
Lähdin ampumaradalle täysin keltanokkana ja ainoa kokemukseni kiekon ammunnasta oli käsiheittimellä heitettyjen savikiekkojen ampuminen, mikä sekin oli ollut vähäistä. Yllätyin radalla saamastani avusta ja kannustuksesta, mistä lähti kipinä harjoitteluun. Kiekkojen ja lintujen kanssa suoritukset vaihtelivat, ne tulivat alas milloin tulivat ja aina ei ollut käsitystä miksi ammuin ohi tai miksi osuin.
Ammuntataito kuitenkin oli ottanut huiman harppauksen eteenpäin lähtötilanteesta ja nyt muutaman viimeisen vuoden aikana veljeni Kain valmentaessa minua haulikkoammunnan saloihin ovat teoria ja käytäntö osuneet yhteen. Se tie jatkuu vielä pitkään, koska haluan kehittyä aina vain paremmaksi ampujaksi. Tasapaino koirien kouluttamisen ja ammuntaharjoittelun välillä ovat tuoneet metsällä mahtavia riistatilanteita ja kokemuksia.
On kunnia olla mukana asiantuntevassa ryhmässä, minkä tarkoitus on auttaa metsästäjiä ampumaan parempia riistalaukauksia. Oma kokemukseni aikuiskoulutuksen opettajana ja metsästäjänä on osaltaan palvelemassa Haulikkokouluun tulevia ihmisiä. Hyvillä mielin voin sanoa, että kynnys on matalalla ja katto korkealle!